Kuva: Janne-Pekka Manninen.

Tarkka tieto kudosmuutoksista voi johtaa tehokkampiin hoitoihin

Professori Simo Saarakkala kehittää yhä tarkempaa kuvantamista tuki- ja liikuntaelinsairauksien, kuten nivelrikon, varhaisempaan diagnosointiin.

08.11.2024

“Alkusysäys nykyiselle tutkimukselleni tuli väitöskirjastani, jonka tein Kuopion yliopistoon vuonna 2007. Tutkin ultraäänimittausten käyttöä nivelruston ja rustonalaisen luun ominaisuuksien määrittämisessä. Selvitin teoreettisesti ja kokeellisesti sitä, miten ultraääni käyttäytyy rustossa ja luussa sekä millaisia rajoitteita sillä on suhteessa röntgen- ja magneettikuvaan polven nivelrikon havaitsemisessa. Kun tulin Ouluun 2010, olin hirveän kiinnostunut siitä, mitä ultraäänikuvantamisella voisi ihan oikeasti tehdä nivelrikon diagnostiikassa.

Nivelrikko luokitellaan yleensä neljään karkeaan kategoriaan röntgenkuvan perusteella. Tämä luokitus on ollut käytössä jo 1950-luvulta saakka, ja tällaisen subjektiivisen luokittelun perusteella ei nähdä varhaisia muutoksia. Taustani on lääketieteellisessä fysiikassa ja fyysikkona pyrin aina ymmärtämään tuloksia mahdollisimman tarkasti ja saamaan objektiivista tietoa. Mietin jo yli 15 vuotta sitten, että saisiko tietokoneanalyysi röntgenkuvasta enemmän irti kuin lääkäri.

Silloin puhuttiin digitaalisesta kuva-analyysistä ja nyt tekoälystä. Mukaan on tullut uusia menetelmiä kuten syväoppiminen ja neuroverkkojen käyttö, jotka olivat aikaisemmin laskennallisesti liian raskaita. Oulussa onnistuin myös saamaan Oulun yliopiston ensimmäisen Euroopan tutkimusneuvoston myöntämän ERC Starting Grant -apurahan. ERC-hankkeessa kehitettiin 3D-histologiaa ja tutkittiin kudosnäytteitä mikrometrin kuvantamisen tasolla, paljon tarkemmalla tasolla kuin sairaaloissa.

Minulta monesti kysytään, että miksi nivelrikkoa pitäisi pystyä diagnosoimaan niin varhaisessa vaiheessa, kun sille ei ole olemassa selkeää lääkehoitoa. Vastaan, että ei niin, hoitoa ei ole vielä. Nivelrikkoa ymmärretään huonommin kuin syöpä- tai neurologisia sairauksia. Lääkehoidon kehittämiseen kuitenkin tarvitaan tarkkoja kuvantamismenetelmiä ja sillä tavalla koen oman työni merkitykselliseksi ja palkitsevaksi. 

Nivelrikon ja muiden tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttamat ongelmat ovat kansanterveydellisesti suuri haaste. Jos varhaisessa vaiheessa saisi nähtyä alkavan ja kehittyvän nivelrikon, se voisi antaa motivaatiota muuttaa elämäntapoja, vähentää ylipainoa tai vaikkapa vaihtaa jalkapallon kaltainen hyvin kuormittava liikuntamuoto kevyempään. Selkeä tietokonemittari voi vaihtaa ajattelutapaa. Toinen tärkeä näkökulma on hoitovasteen todentaminen. Lääke- ja hoitotesteissä tarvitaan tarkkoja menetelmiä, että nähdään tepsiikö hoito. Nykyiset menetelmät ovat vielä karkealla tasolla.

Tutkimustyö on siten ollut minulle aina hyvin tärkeää ja motivoivaa ja palkitsevaa. Saan suurta iloa monitieteisessä DIOS (Diagnostics of Osteoarthritis) -tutkimusryhmässä toimimisesta ja yhdessä tekemisestä. Yritän korostaa tutkimusryhmässäni yhteistyön merkitystä, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että olemme mukana toistemme artikkeleissa osakirjoittajina. Nykyisin toimin myös Lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden tutkimusyksikön johtajana sekä Infotech Oulun tieteellisenä johtajana, jossa pystyn näkemään laajemminkin yliopiston toimintaa ja yhteistyötä yli tiederajojen. On rikkaus saada nähdä tutkijoita ja tukea heidän työtään kohti menestystä. Oman erittäin mielenkiintoisen tutkimukseni lisäksi minua motivoi valtavasti muiden tutkijoiden ja yliopistoyhteisön eteenpäin vieminen. Eri roolieni kautta olen yhä vakuuttuneempi siitä, että monitieteistä Oulun yliopistoa tarvittiin perustamishetkellään, nyt, ja tulevaisuudessa.

Tutkimustyö vie helposti mukanaan ja päivät voivat venyä pitkiksi varsinkin rahoitushakemusten tekemisessä. Vaimoni on tukenut minua ja perheen merkitys on minulle todella suuri. Perhe muistuttaa aina siitä, että on muutakin elämää kuin yliopisto, työ ja tutkimus.

Pentti Kaiteran rahaston tunnustuspalkinto vetää minut nöyräksi. Kun katson rahaston tärkeitä tavoitteita ja omaa työtäni niin tuntuu, että vähänhän minä olen tehnyt. Olen itse pienen paikkakunnan kauppiassuvun ensimmäinen jäsen, joka on lähtenyt akateemiselle uralle. Senkin vuoksi tällainen tunnustus lämmittää suuresti.”

Lue muita juttuja palkinnonsaajista