Rahasto

Pohjois-Suomen elinvoimaisuus on tärkeää koko Suomen menestyksen kannalta. Rahasto on perustamisestaan lähtien palkinnut pohjoissuomalaisia yksilöitä ja yhteisöjä, jotka ovat edistäneet Pohjois-Suomen hyvinvointia.

Professori Pentti Kaitera syntyi 19.11.1905 liminkalaiseen Kaiteran maanviljelijäsukuun. Kaiteran lapsuudenperheessä vallitsi voimakas ajatus itsensä kehittämisen ja koulunkäynnin tärkeydestä. 

Kaitera syntyi Rantasalmella, mutta vietti nuoruutensa lyseovuodet Oulussa ja kesät suvun kotipaikalla Limingassa. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa maanviljelystekniikan diplomi-insinööriksi.

Pentti Kaiteran tunnetuin elämäntyö on Oulun yliopisto. Hän työskenteli vuodesta 1942 lähtien Teknillisen korkeakoulun professorina. Vaikka työ ja arki sijaitsivat Etelä-Suomessa, Kaiteran kutsumuksena oli toimia oman kotiseutunsa Pohjois-Suomen hyväksi. 

Suomi eli sotien jälkeistä jälleenrakennuksen aikaa. Pentti Kaitera näki, että Pohjois-Suomen luontaisia mahdollisuuksia ei ollut riittävästi hyödynnetty. Oma yliopisto toisi osaamista, työtä ja hyvinvointia alueelle, joka oli jäänyt kehityksessä etelän jalkoihin. 

Yliopiston saaminen Ouluun oli kahden sukupolven työn tulosta. Kaiteran isä Juho Kaitera oli kuulunut jo vuodesta 1920 lähtien Oulun Korkeakouluseuraan. Pentti Kaitera puolestaan oli vuosina 1953–1956 jäsen korkeakoulukomiteassa, joka pohti uuden korkeakoulun perustamista Ouluun. 

Kun komitea päätyi ehdottamaan suppean korkeakoulun perustamista, oli Kaitera vahvasti eri mieltä. Hänen eriävä mielipiteensä johti uuden komitean asettamiseen ja Kaiteran johdolla toiminut Pohjois-Suomen Korkeakoulukomitea hyväksyi hänen esityksensä yliopiston tiedekuntarakenteeksi. Ouluun perustettiin vuonna 1958 akateemisesti monipuolinen yliopisto, jossa koulutetaan muun muassa maistereita, insinöörejä, opettajia, lääkäreitä ja tutkijoita. Kaitera nimitettiin Oulun yliopiston ensimmäiseksi rehtoriksi.

Oulun yliopiston ensimmäisissä avajaisissa 3.10.1959 Kaitera puhui koko yliopistolaitoksen puolesta:

”Tarvitaan yliopiston luonteista laitosta toimimaan huutavan äänenä korvessa kaikkialla, missä tapahtuu väärää luonnon tuhoamista ja sellaista arvojen menetystä, jotka jo muutaman vuosikymmenen kuluttua todetaan kestävämmiksi ja enemmän tavoitelluiksi kuin hetkelliset taloudelliset voitot.” 

Tutkimus ja koulutus ovat pitkäjänteisen menestyksen moottoreita. Palkitsemme Oulun yliopistosta kumpuavaa korkealaatuista tutkimusta.

Ennen rehtorikautta ja sen aikana Kaitera jatkoi työtään Teknillisen korkeakoulun maatalouden vesirakennuksen professorina. Kaitera oli väitellyt vuonna 1939 ja hänen väitöskirjansa käsitteli muun muassa lumen sulamisen vaikutuksia ylivalumiin. Myöhemmin hän kehitti vieläkin käytössä olevan menetelmän keväällä tapahtuvien suurimpien vesimäärien  arviointia varten.

Kaitera oli ennen kaikkea tiedemies, joka halusi käyttää koulutusta ja tutkimusta yhteiseen hyvään. Vuonna 1961 Pentti Kaitera kirjoitti Vapauden akateemisen liiton julkaisuja -lehdessä:  
”Mitkään sijoitukset eivät kansakunnalle ole sen taloudellisempia ja pääomalle enemmän korkoa tuottavia kuin opetukseen ja tutkimukseen käytetyt.”

Kaitera valjasti innovatiivisen mielensä hyvään tarkoitukseen esimerkiksi sota-aikana. Talvisodassa Kaitera keksi ”purlutukseksi” kutsumansa tekniikan, jolla vesistöjen pohjalta saatiin nostettua pinnalle lämpimämpää vettä. Lämmin vesi sulatti jään ja vaikeutti vihollisen etenemistä.

Henkinen kehitys on hyvinvoinnin perusta. Joka toinen palkitsemisvuosi annamme tunnustuspalkinnon yksilöille tai yhteisöille, jotka ovat toimineet merkittävästi Pohjois-Suomen hyväksi.

Pentti Kaiteran elämää ohjasivat sekä vahva kristillinen vakaumus että itsensä kehittämisen ja eteenpäin pyrkimisen periaate. Vuonna 1954 Kaitera kirjoitti Opettajain lehteen henkisten arvojen ja kulttuurin tärkeydestä: 

”Viime aikoina on muun muassa esiintynyt mainintoja yhä kasvavasta tendenssistä sivuuttaa henkisiä arvoja palveleva tutkimus aineellisia hyötytavoitteita palvelevan tutkimuksen hyväksi. Mikäli tällainen kehityssuunta jatkuu liian pitkälle, voi siitä muodostua vaara, joka näivettää tieteellisen tutkimuksemme. Myös taiteelta puuttuu näkemys tehtävästään olla ihmisille kohottavana voimana kohti länsimaisen kulttuurin korkeita ihanteita, totuutta, hyvyyttä ja kauneutta.”

Kaitera kehitti itseään läpi elämän. Nuoruudessaan Limingassa ja Oulussa hän vietti aikaa partiossa, NMKY:ssä ja suojeluskunnassa. Kaitera pelasi pesäpalloa Limingassa ja opiskeluaikoina Helsingissä. Hänen kerrotaan olleen armoitettu ja armottoman etevä lukkari.

Vaikka Kaitera ei runoutta lukuun ottamatta sanottavasti harrastanut taiteita, rohkaisi hän omia lapsiaan musiikin, kuvataiteen ja myös urheilun pariin. Hänen ja Katri-vaimon yksi ensimmäisistä yhteisistä hankinnoista oli piano. Pariskunnan lapset harrastivat pianonsoiton lisäksi muun muassa taidemaalausta, huilunsoittoa, purjelentoa ja ilmavalokuvausta.
Perhepiirissä Kaitera muistetaan taitavana taikatemppujen tekijänä ja runojen riimittelijänä.

Taloudellinen kasvu on valjastettava palvelemaan yhteistä hyvää. Rahastomme missiona on Pohjois-Suomen taloudellisen ja henkisen hyvinvoinnin edistäminen.

Pentti Kaitera vaikutti usean yrityksen syntyyn ja sijoittumiseen Pohjois-Suomen alueelle. Hän näki, että Pohjois-Suomen taloudellinen kasvu toisi mukanaan hyvinvointia pitkälle tulevaisuuteen. Vuoden 1970 Vesitalous-lehdessä Kaitera pohti ympäristön tilaa ja Pohjois-Suomen työllistymismahdollisuuksia: 

”Ympäristön saastuminen on tuonut esille sen, että valtakunnallista kehitystyötä ei saisi hoitaa vain lyhyen tähtäimen kehitystendenssejä myötäillen. Jos valtakunnansuunnittelun tehtävä olisi meillä tajuttu oikein, olisi ehkä pääosa niistä sadoista tuhansista Pohjois- ja Itä-Suomen asukkaista, jotka nyt ovat joutuneet pakenemaan ulkomaille työnhakuun, voinut saada työpaikan kotikunnasta.”

Suomalaisen osaamisen kehittämiseksi Kaiteran tavoitteena oli luoda yleishyödyllinen yritys, jota kautta voitaisiin saada rahoitusta vesitekniseen tutkimustoimintaan. Hän oli 1940-luvulla mukana perustamassa Amer-Tupakan eli nykyisen Amer-Sportsin edeltäjää Tuva Oy:ta. Kun tämä joutui taloudellisiin vaikeuksiin, Kaitera neuvotteli ratkaisun, jossa Amer-Tupakaksi muuttuvan yrityksen yhdeksi pääomistajaksi tuli Maa- ja vesitekniikan tuki ry. 

Maa- ja vesitekniikan tuki ry oli Kaiteran ja eräiden muiden maanviljelysinsinöörien  perustama. Tämä yhdistys on vesitekniikan alan tutkimus- ja kehittämistyön merkittävin yksityinen tukija Suomessa. Se lahjoitti alkupääoman Pentti Kaiteran rahaston perustamiseen vuonna 1988. Pääomaa on myöhemmin kartuttanut Tekniikan Akateemisten Liitto TEK.

Edelläkävijyyttä ja koko yhteisön hyväksi tehtyä työtä pitää rohkaista. Palkinnonsaajiamme yhdistävät rohkeus ja ennakkoluulottomuus.

Pentti Kaiteran uran ja elämän varrella oli useita hetkiä, jolloin hän tarttui pelkäämättömästi toimeen suurienkin haasteiden edessä. Hän uskoi lujasti, että kovalla työllä oli mahdollista voittaa eteen tulevat esteet. Esimerkiksi jatkosodan aikana Kaitera organisoi koko maan kattavan talkootoiminnan, joka turvasi elintarviketuotannon ja polttopuiden riittävyyden. Hän myös johti 63 000 inkeriläisen siirron sodan jaloista Inkerinmaalta Suomeen.

Kaitera oli kehitysyhteistyömme pioneereja. Hän rakensi yhteyksiä Afrikkaan Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton kautta ja työskenteli useassa Afrikan maassa ratkoen vesitalouden ongelmia.

Pentti Kaitera oli monessa asiassa edellä aikaansa. Tämä näkyi muun muassa hänen näkemyksissään ympäristöasioiden tärkeydestä. Kaitera puhui vesien ja ympäristön suojelemisesta jo 1940-luvulla, kun varsinainen ympäristöliike syntyi Suomessa vasta 30 vuotta myöhemmin. Hän myös selvitti 1970-luvulla, kuinka suuri osa Suomesta peittyisi veden alle, jos napajäätiköt sulaisivat. Kaitera kirjoitti ympäristöasioista useaan otteeseen. Vuoden 1968 Maa- ja vesirakennus-kirjassa julkaistussa artikkelissaan hän mietti rakennustoiminnan vaikutusta luontoon:

“Suomalaisen kulttuurin luonne ilmenee osaltaan juuri rakennustoimintaan liittyvistä ratkaisuista. Onko se lyhytnäköistä taloudellista etua tavoittelevaa nousukaskulttuuria, vaiko sellaista pitkän tähtäyksen toimintaa, jossa uusin kehitys on sopusoinnussa vanhan kulttuurin ja luonnon kanssa.”

Kaitera jäi eläkkeelle Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1972, mutta jatkoi yhteiskunnallista ja kristillistä vaikutustyötään ja vieraili ahkerana puhujana tilaisuuksissa eri puolilla Suomea.
Professori Pentti Kaitera kuoli 79 vuoden ikäisenä Helsingissä 8.6.1985.